Maanantai(!) ja kylmiä väreitä

Miulle on hyvin tyypillistä kehitellä ensin omasta mielestäni mahtava suunnitelma ja lakata sitten parin viikon päästä noudattamasta sitä. Niinpä kirjoitan - tittidii - pimeänä ja lumisen jäisenä maanantaina! Pääasia on kuitenkin, että olen lopulta palannut näppäimistölle ja kyennyt jopa vastustamaan the Simsiä.

Tänään kuuluu hyvää. Nimittäin Mokoman Varjopuolta. Raskasta musiikkia vierastava korva nauttii ja ehdottoman ahdasmielinen pikkupentu edistyy itsensä toteuttamisessa! (Humanistinen psykologia tarvehierarkioineen alkaa näköjään syöpyä aivorakenteisiin. Tiesin, ettei psykologian kertauskurssi voi tehdä pelkästään hyvää!)

Nyt haluan puhua kylmistä väreistä. (Väreet, ei värisävyt!)

Ensinnäkin, ne ovat kehoni reaktio voimakkaisiin aistimuksiin. Vaikuttaa siltä, että moni kokee niitä useimmin kosketuksen kautta, mutta oma kokemukseni on toinen. Kylmistä väreistä ahdasmielinen pikkupentu tunnistaa heti inspiroivan kokemuksen tai jotain hyvin, hyvin epämiellyttävää.
Useimmiten saan kylmiä väreitä kuuloärsykkeistä. Ihmisäänistä erityisesti kirkkaat ja syvät saavat miun elimistön ihan sekaisin. Moniääninen laulu on myös ihan uskomatonta. Samoin erikoisemmat musiikin äänimaailmat. Menen kananlihalle jopa siitä äänestä, kun pakastimen laatikko avataan ja muovi ja jää osuvat toisiinsa. Ne väreet ovat kielteiset. Inhoan niitä hetkiä, kun miun pitää ottaa pakastimesta esimerkiksi marjoja - kssttssss ja tuntuu, etteivät niskaa raapivat väreet katoa ikinä.
Toinen (ehkä erikoisempi? ehkä tavallisempi? en tiedä!) miun suurista kylmien väreiden aiheuttajista ovat sanat. Lauseet. Säkeet! Kaikki ne ovat pieniä nipistyksiä iholla.

Nyt alkoi soida Silmäterä, miun keskittymiskyky kirjoittamiseen hävisi kertaheitolla ja väreet pääsivät vauhtiin.

http://www.youtube.com/watch?v=8r3RBgne9Xw

T-torstai

D-day lähestyy uhkaavasti.

Kenelle tuli mieleen Normandian maihinnousu? Onnittelut, voit kehuskella tähän alle yleissivistykselläsi ja aloittaa syväluotaavan keskustelun toisen maailmansodan tapahtumista, holokaustista ja siitä, miten Hitler-jutuille ei saisi nauraa, mutta on se Suomi-Venäjä-jääkiekkoraivarivideo kyllä niiiin paras.

Huomenna on siis teatteriryhmämme D-day. Farssi näkee ensimmäisen oikean yleisönsä. Ensi-illan tunnelma on yleensä aika mieletön, kun jännityksen purkautuessa esitys saa viimein pyörät alleen, rytmi ja reaktiot menevät kohdilleen. Toinen esitys on väsähtäneempi, sen jälkeen tulee vaihtelevasti onnistuvia välimalleja. Viimeisessä esityksessä tulee haikeus. Lopun aistii. Jokainen yrittää puristaa itsestään ulos kaiken, mikä on ennen voinut jäädä puolitiehen. Huumori herää. Itkettää.

Mutta tosiaan, jälleen torstai. Ennakkonäytös. Täsmäisku Iso-Kristiinan kauppakeskukseen jakamaan flyereita. Suklaamuffinitaikinaa välipalaksi, koska koulussa ei tehnyt mieli syödä. Maskeerausta ja hiusten sotkemista. Ensimmäiset kunnon jännitykset.

T-torstaihin kuuluu siis täsmäisku, taikinaa, toimintaa ja tuhertelua. T on mukava kirjain. Pidän monesta T:llä alkavasta asiasta. Saatuani itseni kerrankin näppäimistölle asti, haluan listata niitä.


T niin kuin

~ Tarinat. Mieluiten satumaiset ja epätodelliset, mutta tositarinoitakin kuuntelen pienissä määrin.

~ Teatteri. Tunnetaan myös nimellä osa-aikainen kotini (harjoitusajan viimeinen kolmannes vietetään siellä aika tiiviisti) ja paikka, jossa harrastetaan kähmintää ja erinäisiä purkauksia (ihmettelen edellistä sanavalintaani liiaksi, jotta voisin jättää sen mainitsematta sulkujen sisällä olevassa tarpeettomassa välikommentissa, joita rakastan).

~ Tuhina. Itse asiassa en pidä tästä suuremmin, mutta harrastan sitä sitäkin enemmän.

~ Teokset. Etenkin kirjat ja omituiset performanssitaide-esitykset, joita voi keksiä itse, ja joille voi ainoastaan nauraa.

~ Totuus. Sopii ihmisten väliseen kommunikaation suurimmassa osassa tapauksista.

~ Taikina. Muun muassa piparkakku-, pulla-, ja muffinitaikinat. Käytännössä kaikki ennen uunia.


Kuski soitti ja tulee hakemaan miut pian. T-torstai alkakoon.

Torstaisin...

huomaan joka kerta, kuinka nopeasti viikot kuluvat. Paikallislehden kulttuurisivuilla on reseptejä, joista en ikinä löydä yhtään kiinnostavaa. Kaipaan niitä silti lukiessani maanantaiaamuna lehteä, jossa on miulle vain sarjakuvia.

vaatekaappi ei ole kaveri. Mietin viitisen erilaista asukokonaisuutta, joista paria kokeilen päälle. Hylätyt sukkahousut jäävät olohuoneen lattialle, kun päätän kuitenkin laittaa housut.

tulee nälkä nopeammin kuin yleensä. Syön kerrosjugurtin ennen kouluruokailua. Iltapäivän kärvistelen nälässä ja kaipaan jugurttiani.

harjoitukset alkavat vartin yli kuusi. En jaksa keskittyä tarpeeksi hyvin, joten häiritsen vastanäyttelijöitäni fyysisen kontaktin keinoin. Silittely, puristelu ja mussuttaminen kuuluvat osaamiseni piiriin.

tekee kamalasti mieli ostaa pieni pussi sipsejä ja jättää oikea ruoka väliin.

postilaatikkoon tulee MeNaiset. Luen sitä iltapalalla.